Nykypäivänä aikakauslehdet oavat edelleen näkyvä osa journalismia. Lähes kaikille suosituimmille aiheille löytyy oma aikakauslehti muodista lifestyleen ja tieteestä teknologiaan. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä oli ensimmäinen aikakauslehti ja milloin sitä julkaistiin?
Painetun median historia ulottuu vuosisatojen taakse ja aikakauslehtien historia on kiehtova luku viestinnän kehityksessä. Jotta todella ymmärtäisit aikakauslehtien vaikutusta yhteiskuntaan, on tärkeää ymmärtää myös niiden alkuperä sekä se, miten aikakauslehdet ovat kehittyneet.
Tässä jutussa käsittelemme aikakauslehtiteollisuuden alkua ja sen kehitystä sekä aikakauslehden roolia yhteiskunnan muovaamisessa.
Mikä oli ensimmäinen aikakauslehti?
Varhaisin aikakauslehti näyttää olleen saksalainen kirjallisuus- ja filosofialehti Erbauliche Montas-Unterredungen (1663–1668, suom. "Rakentavia kuukausittaisia keskusteluja"), jonka perusti hampurilainen teologi ja runoilija Johann Rist.
Sitä seurasi joukko oppineita aikakauslehtiä: ranskalainen Journal des Sçavans (1665, suom. "Oppineiden lehti"), englantilainen The Philosophical Transactions (1665, suom. "Filosofiset tapahtumat") ja italialainen Giornale de’ letterati (1668, suom. "Kirjallisuuslehti") sekä monia muita.
Vaikka aikakauslehtien kaltaisia julkaisuja on saattanut ilmestyä jo aikaisemmin etenkin Kiinassa, nykyinen aikakauslehti sai alkunsa vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen lännessä. Sen juuret olivat pamflettien, sivulehtien, balladien, chapbookien ja almanakkojen runsaudessa, jotka kirjapainotaito oli mahdollistanut.
Iso osa julkaisuihin käytetystä energiasta alkoi kanavoitumaan vähitellen julkaisuihin, jotka a) ilmestyivät säännöllisesti b) oli suunniteltu vetoamaan tiettyihin kiinnostuksen kohteisiin. Näin aikakauslehti tuli kirjan ja sanomalehden väliin omaksi julkaisumuodokseen.
Mikä oli Suomen ensimmäinen aikakauslehti?
Suomen ensimmäinen aikakauslehti oli Elias Lönnrotin julkaisema Mehiläinen, jota painettiin aluksi Oulussa 1836-1837 ja sen jälkeen Helsingissä 1839-1840.
Siinä julkaistiin kansanrunoja, sananlaskuja, satuja ja arvoituksia, sekä esimerkiksi paikallishistoriaa, pitäjäesittelyitä sekä terveydenhoidollisia neuvoja. Lönnrot julkaisi Mehiläisessä myös suomen kieliopin ja alkeislaskuopin.
Valtaosa Mehiläisen tilaajista kuului sivistyneistöön ja lehdellä oli parhaimmillaankin 500 tilaajaa. Lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1840, kun se ei saavuttanut tarpeeksi tilaajia.
Voit tutustua Mehiläinen-lehden sisältöihin Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.
Kuva: Mehiläinen, 01.01.1859, nro 1, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502125?page=1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
