Nykypäivänä aikakauslehdet ovat edelleen näkyvä osa journalismia. Lähes kaikille suosituimmille aiheille löytyy oma aikakauslehti muodista lifestyleen ja tieteestä teknologiaan. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä oli ensimmäinen aikakauslehti ja milloin sitä julkaistiin?
Painetun median historia ulottuu vuosisatojen taakse ja aikakauslehtien historia on kiehtova luku viestinnän kehityksessä. Jotta todella ymmärtäisit aikakauslehtien vaikutusta yhteiskuntaan, on tärkeää ymmärtää myös niiden alkuperä sekä se, miten aikakauslehdet ovat kehittyneet.
Tässä jutussa käsittelemme aikakauslehtiteollisuuden alkua ja sen kehitystä sekä aikakauslehden roolia yhteiskunnan muovaamisessa.
Varhaisin aikakauslehti näyttää olleen saksalainen kirjallisuus- ja filosofialehti Erbauliche Montas-Unterredungen (1663–1668, suom. "Rakentavia kuukausittaisia keskusteluja"), jonka perusti hampurilainen teologi ja runoilija Johann Rist.
Sitä seurasi joukko oppineita aikakauslehtiä: ranskalainen Journal des Sçavans (1665, suom. "Oppineiden lehti"), englantilainen The Philosophical Transactions (1665, suom. "Filosofiset tapahtumat") ja italialainen Giornale de’ letterati (1668, suom. "Kirjallisuuslehti") sekä monia muita.
Vaikka aikakauslehtien kaltaisia julkaisuja on saattanut ilmestyä jo aikaisemmin etenkin Kiinassa, nykyinen aikakauslehti sai alkunsa vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen lännessä. Sen juuret olivat pamflettien, sivulehtien, balladien, chapbookien ja almanakkojen runsaudessa, jotka kirjapainotaito oli mahdollistanut.
Iso osa julkaisuihin käytetystä energiasta alkoi kanavoitumaan vähitellen julkaisuihin, jotka a) ilmestyivät säännöllisesti b) oli suunniteltu vetoamaan tiettyihin kiinnostuksen kohteisiin. Näin aikakauslehti tuli kirjan ja sanomalehden väliin omaksi julkaisumuodokseen.
Suomen ensimmäinen aikakauslehti oli Turussa ilmestynyt Om konsten att rätt behaga (1782), "Oikein miellyttämisen taidosta". J. C. Frenckellin lesken kirjapainossa painettu ruotsinkielisestä Om Konsten at rätt behaga -lehdestä ilmestyi 16 numeroa helmikuusta kesäkuun loppuun vuonna 1782.
Lehti oli suunnattu säätyläisnaisille ja sen tavoitteena oli tarjota elämänohjeita ja käyttäytymisneuvoja kasvatuksellisessa hengessä. Seitsemän ensimmäistä numeroa koostuivat Amo Homines -nimimerkillä kirjoittavan toimittajan artikkeleista, joissa korostettiin hyvien ominaisuuksien merkitystä ja opetettiin oikeaa miellyttämisen taitoa. Tämän jälkeen lehdessä julkaistiin kolme opettavaista tarinaa, jotka vahvistivat aiempien artikkelien sanomaa.
Lehden tekijästä ei ole varmaa tietoa. Päiviö Tommila olettaa, että kirjoittaja oli Anders Lizeliuksen poika, pastori Samuel Lizelius, joka seuraavana vuonna toimitti Suomen toista aikakauslehteä Angenäma Sjelfswåldia.
Henrik Knifin mukaan lehtien tyyli on kuitenkin täysin erilainen, joten tekijöinä on täytynyt olla eri henkilöt. Henrika Zilliacus-Tikkanen ehdottaa ensimmäisen lehden tekijäksi ruotsalaista Catharina Ahlgrenia, joka oli aiemmin toimittanut tukholmalaista naistenlehteä.
Om Konsten at rätt behagaa on luonnehdittu naistenlehden lisäksi myös moraaliseksi lehdeksi, esseelehdeksi ja kirjelehdeksi. Lehden sisältö oli hengeltään moralistinen, näkökulma yhden kirjoittajan ja tekstien muoto kirjeitä muistuttava. Julkaisun välittömiä esikuvia olivat 1770-luvulla Ruotsissa ilmestyneet naisille suunnatut esseelehdet.
Lehden vastaanotto jäi ilmeisesti vaisuksi ja sen levikki oli pieni, arviolta alle 200 kappaletta. Mahdollisesti tekijä sai ohjelmansa esitetyksi eikä siksi halunnut jatkaa lehden julkaisemista. Sen lakkauttamiseen saattoi vaikuttaa myös kilpailu Porthanin Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo -lehden kanssa, joka alkoi uudelleen ilmestyä samaan aikaan neljän vuoden tauon jälkeen.
Lisätietoa Suomen ensimmäisestä lehdestä löytyy Wikipediasta.
Ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti oli Elias Lönnrotin julkaisema Mehiläinen, jota painettiin aluksi Oulussa 1836-1837 ja sen jälkeen Helsingissä 1839-1840.
Siinä julkaistiin kansanrunoja, sananlaskuja, satuja ja arvoituksia, sekä esimerkiksi paikallishistoriaa, pitäjäesittelyitä sekä terveydenhoidollisia neuvoja. Lönnrot julkaisi Mehiläisessä myös suomen kieliopin ja alkeislaskuopin.
Valtaosa Mehiläisen tilaajista kuului sivistyneistöön ja lehdellä oli parhaimmillaankin 500 tilaajaa. Lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1840, kun se ei saavuttanut tarpeeksi tilaajia.
Artikkelikuvassa näkyvässä Mehiläinen-lehden tekstissä lukee seuraavaa:
Kuwallinen Kuukauslehti, Siwistykselle ja Huwille
Hinta: 2 rpl. koro ja 1 rpl. 15 k. puoliwuoisetta.
Jaetaan: Seberholmin ja Kump. Kirjakaupassa.
1. nro.
Tammikuu 1895.
Mehiläisen Dientuskirje ja Tarkoitus.
Rasfa wuotta on kulunut siitä kun minulla wimeksi oli onni lähesyä sanomakirjallisuutta lusenia Suomen tunnioitettja afujaimia. Sodan pauhut olivat rannoillamme rauenneet. Rauhan hyssätinen oli tuonut toivonson fen "tuisen soinninnon" jota sanhain näillä aina niin merkillisesti päätetään. Rauha alkoi myös Suomesfa parantaa, kauan aikaa kalpeena ollutta nurmellist. Toiwoutset olivat yleiset ja toiwonbuud suuret. Olet niitä seurannut hitä wesä hedelmiä? Aika wastaa.
Teksti on vanhaa suomen kieltä ja sen lukeminen voi olla haastavaa nykypäivän lukijalle. Yllä kuitenkin yleiskuva siitä, miten suomen kieltä 1800-luvun lopussa kirjoitettiin.
Voit tutustua Mehiläinen-lehden sisältöihin Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.
Kuva: Mehiläinen, 01.01.1859, nro 1, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502125?page=1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot