Lukemisto eli lukemistolehti on edullinen, sarjoina ilmestyvä julkaisu, jota levitetään pääasiallisesti kioskien ja muiden lehtipisteiden kautta.

Suomalaisten kaunokirjallisten lukemistojen historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin monissa sanomalehdissä julkaistiin kertomuksia ja runoja. Yksi ensimmäisistä kaunokirjallista tekstiä sisältänyt aikakauslehti oli vuosina 1866–1880 ilmestynyt Kirjallinen Kuukausilehti, jonka ensimmäisiä toimittajia olivat Kaarlo Bergbom, B. F. Godenhjelm, J. V. Calamnius, Jaakko Forsman sekä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, joka oli vuodesta 1876 lähtien myös lehden päätoimittaja.

Samoihin aikoihin myös sanomalehdissä ilmestyi paljon kaunokirjallista materiaalia. Vasta vuosisadan loppupuolella uutisista tuli sanomalehtien pääasiallista sisältöä ja kaunokirjallisuus siirtyi omiin lehtiinsä. Etenkin 1900-luvun alussa monet kirjankustantamot perustivat lukemistolehtiä.

Mitä lukemistot sisältävät

Lukemistot voivat sisältää novelleja, jatkokertomuksia, pakinoita, runoja ja jopa sarjakuvia.

Suomalaiset lukemistolehdet

Suomalaisten lukemistojen kulta-aikana pidetään toista maailmansotaa edeltävää aikaa. 1930-luvulla syntyivät ensimmäiset jännärilehdet, kuten Seikkailujen maailma, ja 1950–1990-luvuilla Suomessa ilmestyi useita lännenlukemistoja, kuten Colt, Lännensarja ja Colorado.

Suomen pitkäikäisin lukemistolehti on edelleen ilmestyvä Nyyrikki, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 1905. 1980-luvulla lukemistolehtien kysyntä väheni.

Suomalaisia ja suomennettuja lukemistolehtiä:

• Colorado (1963–1987), yksi suosituimmista lännenlukemistoista
• Colt (1961–1991), niin ikään yksi tunnetuimmista lännenlukemistoista
• El Zorro (1958–1986), seikkailulukemisto
• Finnwest (1976–1992), suomalainen lännenlukemisto
• Hulkkonen (1983–1992), suomalainen lännenlukemisto
• Hurtti Ukko (1940–1944), tarinoita Talvisodasta
• Jerry Cotton (1961–2000), suosittu saksalainen rikoslukemisto
• Jännike-novellisto (1936–1939), kotimaisia jännityskertomuksia
• Jännityslukemisto (1935–1965), seikkailukertomuksia
• Kiki (1929–1937), eroottisia kuvia ja etikettivalistusta
• Korsulukemisto (1942–1945), rintamamiehille suunnattu viihteellinen lukemistolehti
• Lukemista Kaikille (1927–1960), runsaasti kuvitettu lukemistolehti
• Lännensarja (1954–1991), kioskikirjallisuuteen lukeutuva lännenlukemisto, "kioskilänkkäri"
• Novellisto (1930–1936), kausijulkaisu
• Nyyrikki (1905–), Suomen vanhin kaunokirjallisuuden lukemisto
• Perjantai (1924–1998), suosittu kaunokirjallinen viikkolehti
• Salapoliisi Asko Kukkosen seikkailut (2002–2009)
• Seikkailujen maailma (1937–1963), kioskikirjallisuuteen kuuluvia seikkailutarinoita
• Sirpale (1927–1976)
• Viikonloppu (1937–1971), naislukijoille suunnattu lukemistolehti
• Yllätyslukemisto (1937–1951) pulp-tyylinen lukemistolehti
• Yöjuttu (1982–1993), saksalainen kauhulukemisto

Mitä on "kioskikirjallisuus"

Kioskikirjallisuus tarkoittaa sarjoina ilmestyviä edullisia taskukirjoja tai lukemistolehtiä, joita levitetään pääasiassa kioskien ja muiden lehtipisteiden kautta.

Wikipedian mukaan Englannin pulp fiction ja pulp magazine viittaavat tavallisesti lukemistolehtien kulta-aikaan ennen taskukirjojen yleistymistä 1950-luvulla.

Nimitys pulp tulee puumassapaperista, jolle etenkin rikos- ja seikkailuviihdettä painettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulta alkaen.

Suomessa kioskikirjallisuus syntyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Termin taustalla on ruotsin sana "kiosklitteratur". Merkittävä kioskiviihteen tuottaja Suomessa on oululainen Kolmiokirja.

1980-luvulta kioski- ja lukemistokirjallisuuden markkinoita ovat hallinneet romanttiset lukemistot, joita edustavat muiden muassa Kolmiokirjan julkaisemat Timantti- ja Lääkäri-pokkarit. Vastaavasti rikos- ja seikkailuviihde on kuihtunut digitalisoitumisen myötä.

Pulp-lukemistot erikoistuvat omiin tyylilajeihinsa, kuten salapoliisitarinoihin, scifiin, seikkailu- ja sotakertomuksiin, kauhuun ja villin lännen tarinoihin.